19.11.2019
Vallankäytöllä on monia muotoja. Julkisen, taloudellisen ja kulttuurisen vallan lisäksi vallankäyttö ilmenee myös ihmisten välisisissä suhteissa. Koulu- ja työpaikkakiusaaminen on myös vallankäyttöä.
Suomen suurimman sairaanhoitopiirin laitosta HUS:ia johdetaan pelolla. Esimiehet kyykyttävät erikoistuvia lääkäreitä. Heitä ei kuunnella ja he eivät saa vaikuttaa omiin asioihinsa. Ylhäältä sanellaan mitä pitää tehdä (YLE, verkkolehti 31.10.2019).
Jos erikoistuva aikoo saada työpaikan, on oltava hiljaa ja alistuttava. Sairaalassa on ankara hierarkia ja nokkimisjärjestys. Työterveys ohjaa uupuneet psykologille vahvistumaan, vaikka syy ei ole potilaassa.
Tahallinen, toistuva ja heikommassa asemassa olevaan kohdistuva epäasiallinen kohtelu on kiusaamista, josta on työsuojelulainsäädännössä omat pykälänsä. Miten tätä sallitaan näin paljon?
Koulukiusaamiselle julistetaan nollatoleranssi. Silti sitä on vaikea kitkeä pois. Opettajat sanovat, etteivät he huomaa kaikkea. Useilla työpaikoilla, myös koulumaailmassa ja opettajainhuoneessa kollegat kiusaavat toisiaan. Hyviäkin työpaikkoja on. Koululaitos on myös hierarkkinen. Nokkimisjärjestys menee ylhäältä alaspäin ja viranhaltioista tuntiopettajiin ja avustajiin.
Olisi halvempaa korjata järjestelmä lainmukaisesti toimivaksi kuin pitää kiusaamisesta uupuneita työntekijöitä sairauslomalla. Pahimmassa tapauksessa uupumus vie ihmiset ennen aikaiselle eläkkeelle. Marko Hamilon esseekirjan otsikon mukaan, ”Häiriö on todellisuudessa”. Kiusaamisen kohteeksi joutuneet hakevat ratkaisuksi itselleen työpsykologin palveluja.
Kirjoitin Opettaja-lehteen mielipidekirjoituksen joitakin vuosia sitten. Otin kantaa kiertävien ortodoksisten opettajien kohteluun. Eräissä kouluissa he kuuntelevat säännöllisesti letkautuksia oppiaineen turhuudesta. Oppituntien paikat laitetaan lukujärjestykseen epäasiallisesti ja opetusryhmät ovat pedagogisesti mahdottomia. Sovitun luokkatilan vie koulun viranhaltija ja ortodoksisen uskonnon opiskelu siirtyy ruokalaan, jossa ei ole mitään opetusvälineitä. Opettajalehti piti puheitani liioitteluna. Sain lopulta silotellun mielipidekirjoituksen julkaistua.
Edellä mainittuun tarjotaan usein vastauksena kaikille yhteistä katsomusopetusta tai uskontoa pois koulun elämää häiritsemästä. Kaikki ratkeaisi sillä. En ikimaailmassa tahtoisi lastani opettajalle, joka suhtautuu omaan kulttuuriini kuten ne, jotka puhuvat ryssän uskonnosta tai turhasta oppiaineesta. Asiatonta käytöstä ja suorastaan työsuojelurikosta ei voi uskontovastaisuudella perustella.
Toivoisin että jokainen aamulla kysyisi peilikuvaltaan: ”en kai minä syyllisty kiusaamiseen”. Toista vähättelevä huulenheitto voi olla tahatontakin, huomaamatonta hupia. Leikinlaskua puidaan kuitenkin työpsykologilla, jossa kiusaamisen kohteeksi joutunut säätää omaa päätään, jotta kestää todellisuutta. Tässä on jotain totaalisesti väärin. Onneksi aina voi muuttaa kulttuuria.
Sirpa Okulov
kasvatusasiain koordinaattori
Kirjoittaja on USKOT-foorumin uskonnonopetusjaoston jäsen. Teksti on ensimmäinen blogi kuukausittain julkaistavassa blogitekstisarjassa, jossa jaoston jäsenet tuovat esiin näkökulmia uskonnonopetukseen.
