Antisemitismin on todettu lisääntyneen suomalaisessa yhteiskunnassa. USKOT-foorumi järjesti 7. marraskuuta eduskunnan Pikkuparlamentissa aiheeseen liittyvän seminaarin, jonka tarkoituksena oli käydä keskustelua antisemitismin ilmenemismuodoista. Seminaarissa kuultiin sekä tutkijoiden että kokemusasiantuntijan kommentteja antisemitismin kohtaamisesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Tilaisuuden juonsi globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professori Elina Vuola Helsingin yliopistosta.
Kansanedustaja Peter Östman (kd) toivotti yleisön tervetulleeksi. Hän toimii eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän puheenjohtajana. Östman totesi, että antisemitismiä on myös Suomessa ja siihen on syytä suhtautua täälläkin vakavasti. Hän peräänkuulutti puheessaan uskontojen ja kulttuurien vuoropuhelua, jotta ymmärrys kasvaisi ja konflikteja voitaisiin estää. Östman muistutti, että jokaisessa konfliktissa kärsijöinä ovat ensisijassa siviilit, kaikilla osapuolilla.
Tutkija Mercédesz Czimbalmos Åbo Akademista esitteli puheenvuorossaan Czimbalmoksen ja Dóra Patariczan tekemää selvitystä juutalaisten kokemuksista antisemitismistä nykypäivän Suomessa. Syksyllä 2023 toteutetussa selvityksessä kuultiin yli kolmeasataa yli 16-vuotiasta, jotka pitävät itseään juutalaisina joko uskonnon, kulttuurin, kasvatuksen, etnisyyden, sukulaisuussuhteen tai muun syyn perusteella. Selvitys pohjautuu Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) laatimaan kysymyssarjaan antisemitismistä. Tämä mahdollistaa tulosten vertailun myös muiden eurooppalaisten maiden kanssa.
Tutkimuksen mukaan Suomessa asuvat juutalaiset kokevat antisemitismin lisääntyneen viiden viime vuoden aikana. Aiemmin antisemitismiä koettiin lähinnä äärioikeiston ja uusnatsien taholta. Nyt samantyyppistä retoriikkaa koetaan myös äärivasemmiston taholta ja erityisesti sosiaalisessa. Pelko omasta ja läheisten fyysisestä ja psyykkisestä turvallisuudesta on kasvanut. Tutkimuksen tuloksiin voi tutustua Ihmisoikeuskeskuksen sivuilla: Selvitys: Antisemitismi lisääntynyt Suomessa viiden viime vuoden aikana – Ihmisoikeuskeskus / Människorättscentret / Human Rights Centre
Czimbalmoksen mukaan antisemitismi on syytä erottaa rasismista, vaikka siinä onkin rasistisia piirteitä. Antisemitismistä voidaan puhua silloin, kun ajatteluun liittyy salaliittoteorioita eli ajatus juutalaisten piilevästä vallankäytöstä talouden ja politiikan saralla. Hamasin hyökkäys ja Israelin vastatoimet ovat kiihdyttäneet antisemitismin kasvua: Israelin toimille ei nähdä oikeutusta ja toisaalta juutalaisia eri puolilla maailmaa syytetään Israelin hallituksen päätöksistä. Jos selvitys olisi toteutettu 7.10.2023 jälkeen, kokemukset antisemitismistä olisivat todennäköisesti olleet vieläkin yleisempiä. Kritiikki Israelin hallitusta kohtaan ei ole antisemitismiä, mutta se voidaan esittää ja perustella antisemitistisesti, muistutti Czimbalmos.
Tutkija Mikko Ketola toi puheenvuorossaan historiallista perspektiiviä. Juutalaisvastaisuuden juuret näkyvät jo antiikin Egyptissä. Kristinuskon synty kiteytti antijudaismin, juutalaisen uskonnon vastustamisen. Antisemitismi-käsitettä alettiin käyttää Saksassa 1870-luvulla. Nykypäivän antisemitismissä on kaikuja Neuvostoliiton ajan antisionismista. Äärivasemmistolainen, antiglobalistinen ja -kapitalistinen liike vastustaa Yhdysvaltoja, ja sitä kautta myös Yhdysvaltain läheisenä liittolaisena pidettyä Israelia. Juutalaisilla koetaan olevan liikaa valtaa Yhdysvaltain politiikassa, ja Israelia pidetään suurimpana uhkana maailmanrauhalle. Juutalaisvastaisuus on nykyään voimakkainta Lähi-idässä. Tämä näkyy myös eurooppalaisten muslimien keskuudessa.
Toimittaja Juhani Huttunen käsitteli omassa esityksessään antisemitismiä mediassa. Sosiologi, antisemitismin tutkija David Hirsh on todennut Israel-Palestiina-konfliktin saaneet symbolisen arvon, jossa palestiinalaiset edustavat universaalia sorrettua ja Israel universaalia sortajaa. Siten Israelista on tullut symboli kaikelle pahuudelle, jota hyvyyden nimissä vastustetaan. Myös media toistaa osittain tätä kertomusta esimerkiksi esittämällä, että Israel tarkoituksella murhaa lapsia ja pommittaa sairaaloita. Tämä yksipuolinen uutisointi luo tilaa juutalaisten demonisoimiselle, vaikka media käsittelee silloin tällöin myös juutalaisvihaa ilmiönä.
Taiteilija Inka Weiner piti viimeiseksi puheen henkilökohtaisista kokemuksistaan arjen antisemitismistä. Ennen Hamas-Israel-konfliktin puhkeamista juutalaisyhteisö koki antisemitismiä lähinnä äärioikeiston suunnasta ja se ilmeni esimerkiksi ilkivaltana Helsingin juutalaista seurakuntaa kohtaan. Weinerin näyttämät kuvakaappaukset muun muassa oppilaitostensa ja kanssaopiskelijoidensa sosiaalisen median tileiltä sekä hänen saamansa henkilökohtaiset viestit konfliktin puhkeamisen jälkeen noudattivat Huttusen esittämää kaavaa, jossa Israelin valtio ja kaikki siihen samaistuvat (juutalaiset) edustavat pahuutta. Osa viesteistä oli hyvin suorasukaisia. Pahinta Weinerin mielestä oli yksin jääminen: kun hän yritti kertoa kokemuksistaan oppilaitosten johdolle, häntä ei otettu tosissaan tai häntä syyllistettiin. Ratkaisuksi ehdotettiin jäämistä etäopetukseen.
Loppupuheenvuorossaan USKOT-foorumin varapuheenjohtaja Yvonne Westerlund kiitti paikalle tulleita. Juutalaisvastaisuus kasvaa Euroopassa, eikä siltä saa sulkea silmiä. Yhteistyötä eri toimijoiden välillä on syytä tiivistää ja huolehtia siitä, että antisemitismille ei ole tilaa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Suomen Ekumeenisesta Neuvostosta seminaariin osallistuivat pääsihteeri Mayvor Wärn-Rancken ja viestintä- ja toimintakoordinaattori Tarja Suomalainen. Tämän artikkelin on kirjoittanut Tarja Suomalainen.
