Avoimuus pohjana dialogille
Ennen itse työpajan alkamista, jokainen paikallaolija esitteli itsensä, sekä kertoi lyhyesti oman katsomuksellisen tai uskonnollisen taustansa. Avoimuus omista lähtökohdista toimii pohjana myös SSF-metodille, jossa uskonnoista nouseva jaettu pyhyys ja uskontojen välinen yhteistyö toimivat välineenä dialogin ja ongelmanratkaisun edistämiseen. Keskeistä SSF-konseptille on sen tunnistaminen, että pyhyyden käsite on syvimmiltään yleismaailmallinen, mutta se, miten sitä lähestytään, vaihtelee yksilöittäin tai yhteisöittäin. Avoimuus omasta katsomuksesta antaa siis keskustelukumppanille välineet ymmärtää sitä, mistä näkökulmasta käsin kukin asiaa tarkastelee, jolloin aiheissa päästään näkyvien syiden lisäksi käsiksi myös juurisyihin. Avoin katsomusdialogi voi auttaa keskustelijoita löytämään myös jaettuja arvoja, näkökulmia tai pyhän kokemuksia, joiden avulla löytää yhteisiä edistettäviä tavoitteita.
Metodin tavoitteiden kannalta tärkeää on saada päätöksentekoon tai keskusteluun mukaan myös merkityksellisyyden taso. Tavoitteena on sukeltaa hienojen termien, kuten oikeudenmukaisuuden tai hyvän hallinnon taakse pohtimaan, mitä ne oikeastaan kullekin tarkoittavat. SSF-metodin avulla keskusteluun saadaan syvyyttä, sekä korostaa sitä tosiasiaa, että harva yksilö lähestyy asioita ainoastaan järjen avulla. Usein taustalla vaikuttavat erilaiset ideologiset, uskonnolliset tai moraaliset tekijät.
SFF-metodi käytännössä
Ensimmäisen SSF-työpajan aiheeksi valittiin rauha. Osallistujat jaettiin kolmen hengen ryhmiin niin, että jokainen ryhmäläinen edusti eri uskontoa tai katsomusta. Aihetta lähestyttiin ryhmien omista näkökulmista, heidän katsomustensa kautta. Metodissa tärkeää oli antaa myös ryhmille itselleen vapautta määritellä keskustelun kulku, aloittaen siitä, miten ryhmän jäsenet ymmärtävät rauhan käsitteen. Aikaa keskustelulle annettiin tässä työpajassa noin 20 minuuttia. Rauhan teemaa lähestyttiin kuuden teeman avulla:
- Mitä on rauha?
- Mitkä tunteet ja ajatusmallit estävät rauhan saavuttamisen?
- Miltä kukoistava ihmisyys näyttää?
- Mitä moraalisia, sosiaalisia tai henkisiä resursseja ryhmän jäsenillä on rauhan ylläpitämiseen liittyen?
- Mitä teemme, kenen kanssa ja milloin?
- Edistetäänkö näillä toimilla rauhaa?
Työpajan antia
Aihetta lähestyttiin työpajoissa monilla eri tasoilla. Jotkut ryhmät ottivat tarkasteluunsa maailmanlaajuisen tason, kuten sodat ja niiden pelot, kun taas toiset lähestyivät rauhan teemaa pohtimalla esimerkiksi omaa naapurustoaan. Toisaalta taas taustalla vaikuttavissa syissä löytyi yllättävän paljon yhtäläisyyksiä ryhmien välillä. Itsekkyys, yksilökeskeisyys ja ennakkoluulot nousivat esiin negatiivisina vaikutteina monessa ryhmässä, lähestyttiin aihetta sitten millä tasolla hyvänsä.
Uskontodialogin kannalta kiinnostavin kysymys liittyi moraalisiin, sosiaalisin ja henkisiin resursseihin, jotka usein kumpuavat yksilöiden maailmankuvista. Etenkin tämän kysymyksen äärellä ryhmät pääsivät pohtimaan ja vertailemaan, mitä jaettuja näkökulmia he aiheeseen löytävät. Monet ryhmät nostivatkin esiin samoja teemoja, katsomuksesta tai uskonnosta riippuen. Lähimmäisestä välittäminen, ruohonjuuritason toiminta, mutta toisaalta oman sisäisen rauhan löytäminen nousivat keskustelussa esiin useita kertoja.
Myös kysymykseen siitä mitä teemme, kenen kanssa ja milloin sai työpajan osallistujat löytämään yhtäläisyyksiä. Syntyi jaettu käsitys ainakin koulutuksen tärkeydestä, avoimista kohtaamisista, tarpeesta järjestää tilaisuuksia dialogin käymiselle, sekä kiinnostuksen herättämisestä aihetta kohtaan. Eräässä ryhmässä kiteytettiin työpajan anti hyvin yhteen kommenttiin “jos haluat muutosta, pitää aloittaa pienin askelin”.
Työpaja koettiin osallistujien kannalta mielekkääksi ja tärkeäksi. Erityisesti metodissa pidettiin siitä, ettei kaikkien oleteta ajattelevan samalla tavalla, vaikka tultaisiin samasta uskonnollisesta ryhmästä. Metodin tavoitteena ei myöskään ole pakottaa yhteisymmärrystä ja yhtenä metodin päämääränä voikin olla sen toteaminen, ettei jaettua ymmärrystä löydy. Toisaalta metodin heikkouksiksi koettiin se, että siinä osallistujilta saatetaan vaatia melko paljon tietämystä omasta uskonnollisesta tai katsomuksellisesta perinteestään. Monet toivoivatkin aiheen kertomista etukäteen, jolloin olisi aikaa tutustua esimerkiksi oman uskonnon pyhiin teksteihin aiheeseen liittyen. Lisäksi pohdintaa herätti aiheen laajuus suhteessa käytettyyn aikaan ja todettiin, että teemasta olisi saanut keskustelua jopa päiviksi. Positiivisena voidaan kuitenkin pitää sitä, että metodin avulla keskustelua saatiin aikaiseksi niin runsaasti, että aika tuntui loppuvan kesken.
