Lepopäivän pyhittäminen kristinuskossa juontaa juurensa samasta raamatullisesta käskystä kuin juutalaisten sapatin vietto: Jumalan antamien kymmenen käskyn mukaan ihmisten tulee pyhittää viikottainen lepopäivä, sillä myös Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä luotuaan maailmankaikkeuden.
Lepopäivän valikoituminen juuri sunnuntaiksi johtuu pääsiäissunnuntain merkityksestä kristinuskossa. Uuden testamentin mukaan juutalaisen viikon ensimmäisenä päivänä, sapatin mentyä, Jeesuksen seurassa olleet naiset, muiden muassa Magdalan Maria, sitten Johannes ja Pietarikin, menivät aamuvarhaisella Jeesuksen haudalle. He huomasivat haudan tyhjäksi. Tämän vuoksi kristityt juhlivat pyhäpäiväänsä sunnuntaisin Jeesuksen ylösnousemuksen merkiksi.