//Lausunto valtioneuvoston ihmisoikeusselonteon valmisteluun

Lausunto valtioneuvoston ihmisoikeusselonteon valmisteluun

Hallitusohjelman toimintasuunnitelmaan on kirjattu laadittavaksi valtioneuvoston ihmisoikeusselonteko, jonka tarkoituksena on luoda yhtenäinen pohja valtioneuvoston toiminnalle. Selonteko on valtioneuvoston strategisen toiminnan linjaus, jossa tarkastellaan perus- ja ihmisoikeuksien toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia kansainvälisellä, EU- ja kansallisella tasolla sekä määritellään tapoja, joilla hallitus vaikuttaa 2020-luvun ihmisoikeuskehitykseen.

Nyt valmisteltavaan selontekoon on valittu ilmiöpohjainen lähestymistapa ilman jakoa kansainvälisiin, kansallisiin ja EU-tason perus- ja ihmisoikeuskysymyksiin. Toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia ja Suomen perus- ja ihmisoikeuslinjaa on tarkoitus käsitellä seuraavan neljän ilmiökokonaisuuden alla:

1) sääntöpohjainen kansainvälinen yhteistyö ja oikeusvaltiokehitys,
2) kestävä kehitys ja ihmisoikeudet,
3) digitalisaatio, tieto ja ihmisoikeudet ja
4) yhdenvertaisuuden edistäminen.

USKOT-foorumi toteaa lausunnossaan, että seuraaviin kahteen sopimukseen liittyviä sisällöllisiä asioita olisi hyvä painottaa: Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva yleissopimus sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus, koska kansanryhmää vastaan kiihottamista koskeva rangaistussäännöksen säätäminen perustuu em. sopimuksiin. Säännöksen soveltaminen on ja säilyy ajankohtaisena.

USKOT-foorumin mukaan selonteon neljä ilmiötä muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden. On mielekästä integroida ilmiöihin yhteen, että yhteen kansallinen / EU / kansainväliset tasot. Pitkään vallalla olleesta kolmesta pääteemasta: 1. Naisten oikeudet; 2. Osallistumisoikeudet ja 3. TSS-oikeudet siirtyminen ilmiöihin vaikuttaa hyvältä.

USKOT-foorumi keskittyy lausunnossaan kohtiin 3) ja 4).

3) Digitalisaatio, tieto ja ihmisoikeudet

Uskonnonvapaus on yksi perus- ja ihmisoikeuksista. Uskontoa ei tule jättää pois julkisesta keskustelusta ja osana elämänalueita, vaan lisätä yhdenvertaisuutta uskontojen ja vakaumusten kesken.

Ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat keskeisiä demokraattisen yhteiskunnan perusarvoja. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen liittyy kuitenkin epäkohtia, jotka uhkaavat horjuttaa luottamusta. Vastakkainasettelujen lisääntyessä vihapuheesta tulee ”uusi normaali”. Viranomaisten vaikeneminen haastaa kansalaisten oikeustajun. Kansainvälisten sopimusten kunnioitus murenee, jos niitä ei johdonmukaisesti noudateta.

Konkreettisina kehittämistoimina esitetään:

Panostetaan kansainvälisten sopimusten noudattamiseen. Se lisää luottamusta viranomaisiin ja auttaa kansalaisia näkemään maamme haasteet osana kansainvälisiä haasteita, mutta myös osana ratkaisuja.

Työskennellään rasismin kitkemiseksi tukemalla kansalaisjärjestöjä. Kansalaisjärjestöt tavoittavat spesifejä ihmisryhmiä nopeasti ja voivat toimia joustavasti. Niiden kautta saadaan ääni äänettömille.

Tuetaan radikalisoitumisen ehkäisemistä yhteistyössä uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Uskonnollisten yhteisöjen edustajat voivat tunnistaa ja tavoittaa marginaaliryhmiä ja voivat saattaa henkilöitä pois radikalisoitumisen tieltä. Yhteistyössä muiden tahojen kanssa voidaan määritellä käsityksiä uskonnoista, lieventää ennakkoluuloja rauhanomaisesti eläviä uskontojen jäseniä kohtaan ja sanoutua irti uskontojen väärinkäytöstä.

Uskonnollisten yhdyskuntien lähestyminen ja kuuleminen on tärkeää, kun tietoa viharikoksista kerätään. Uhrien kokemuksiin perustuva viharikosraportti osoittaa, että uskonto on useasti osa moniperustaista syrjintää myös rasistisina tutkituissa viharikoksissa. Rikoksen motiivien erottaminen toisistaan vaikuttaakin olevan uhrin näkökulmasta usein keinotekoista. Tämä tulisi ottaa huomioon entistä tehokkaammin viharikosten ja -puheen vastaisessa työssä.

Suomen tulisi ottaa lainsäädännössään käyttöön antisemitismin määritelmä ja soveltaa sitä, jotta voitaisiin tukea oikeus- ja lainvalvontaviranomaisia niiden pyrkimyksissä tunnistaa antisemitistisiä hyökkäyksiä ja asettaa niistä syytteeseen tehokkaammin ja vaikuttavammin. Suomentulisi ottaa käyttöön EU:n ja Suomen hyväksymä International Holocaust Remembrance Alliancen (IHRA) määritelmä antisemitismistä.

4) Yhdenvertaisuuden edistäminen

Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen on keskeinen asia. Lisäksi uskonnonvapauden suhteen on tehtävää, jotta saataisiin tilanne, missä vähemmistöuskontojen ja uskonnottomien määrän kasvun myötä uskontojen ja vakaumusten yhdenvertaisuus saataisiin toteutumaan kaikkia tyydyttävällä, yhdenvertaisella tavalla. Tähän vaikuttaa se, että maahanmuuttajien määrä lisääntyy ja islam sekä muut uskonnot muuttavat julkista tilaa. Uskontojen vaikutus yhteiskunnan eri osa-alueisiin tulisi tunnistaa. Uskontojen näkymisen kieltäminen johtaa kieltojen ja rangaistusten kierteeseen ja negatiiviseen ilmapiiriin.

Konkreettisina kehittämistoimina esitetään:

Monikulttuurisuuteen liittyvän moniuskontoisuuden edellyttämää positiivista uskonnonvapautta tulisi tukea aktiivisesti. Vähemmistöuskontojen edustajien uskonnonharjoittamiselle ja uskonnollisten pyhien vietolle tulee luoda puitteet osana suomalaista arkea ja yhteiskuntaa ja enemmistöuskonnon oikeus omiin perinteisiinsä tulee säilyttää ja sitä tulee varjella.

Uskonnonopetuksen järjestämisessä ja kehittämisessä huomioidaan myös vähemmistöuskontojen edustajien oikeus oman uskontoperinteen opetukseen. Viranomaisten ja oppilaitoksissa työskentelevien koulutusta uskontojen ymmärtämisessä ja yhdenvertaisuusosaamisessa tulisi lisätä. Vuoropuhelulle tulee luoda areenoita, jotka tavoittavat kaikenikäisiä, eri taustoista tulevia ihmisiä.

Uskonnollisten yhteisöjen aktiivinen rooli yhteiskunnassa mahdollistetaan turvaamalla niiden rahoituspohja, eikä rajata niitä rahoitusmekanismien ulkopuolelle. Rahoitukselle voidaan vaatia vastineeksi, yhteiskuntarauhan ja yhteistyön lisääntymistä ja heikoimpien auttamista.

Uskontojen merkitys yhteiskuntarauhalle voi olla myönteistä, jos uskonnot nähdään voimavarana ja uskonnonvapaus yhteiskuntaa tasapainottavana asiana. Uskonnot voivat myös olla uhka yhteiskuntarauhalle, jos uskonnonvapaus tulkitaan negatiivisesti ja vahvistetaan näin pelon ilmapiiriä. Realistinen, riittävä yleistietous uskonnoista ehkäisee väärän tiedon levittämistä ja uskonnon käyttämistä lyömäaseena toisin ajattelevaa vastaan.

2020-08-03T07:12:49+03:00