Bahá’u’lláhin maineen ja seuraajien voimakas kasvu pelotti Persian ja Ottomaanien valtioiden vallanpitäjiä, joten vuonna 1853 Bahá’u’lláh vangittiin Teheranissa (Persia), sitten Hänet karkotettiin maasta toiseen (Irakiin ja Turkkiin), kunnes vuonna 1868 Hän päättyi Akkon pahamaineiseen vankilaan (nykyinen Israel). Muutaman vuoden vankeuden jälkeen Hänet vapautettiin, mutta Hän oli kuitenkin elämänsä loppuun asti muodollisesti vanki ja viranomaisten tarkkailun alaisena. Toukokuussa 1892 Hänen sielunsa jätti maallisen majansa.
