Läntisessä kirkossa määrättiin vuonna 1334, että helluntain jälkeistä sunnuntaita vietetään Pyhän Kolminaisuuden juhlana. Pyhäpäivän sanomassa kiteytyy kirkon opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä. Pyhän Kolminaisuuden päivä on luterilaisessa kirkossa uskontunnustuksen päivä.
Raamatun tekstit puhuvat Jumalan salatusta ja ihmisymmärryksen ylittävästä olemuksesta. Jumala on yksi, mutta hän ilmoittaa ihmisille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele ja erittele Jumalan olemusta tiedollisesti, vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen.
Lännen kirkossa Pyhän Kolminaisuuden päivästä alkaa kirkkovuoden vähäjuhlaisempi puolisko.