Kaikista juutalaisista juhlista hanukka lienee iloisin. Hanukan tapahtumat saivat alkunsa vuonna 175 ennen ajanlaskun alkua. Tuolloin Juudean kuninkaaksi nousi Syyriasta käsin hallinnut kreikkalainen Antiokhos IV. Hän halusi tehdä valtakunnastaan täysin kreikkalaisen ja määräsi kaikki kansalaisensa, juutalaiset mukaan lukien, palvomaan kreikkalaisia jumalia. Kaiken kukkuraksi Antiokhos otti Jerusalemin temppelin kreikkalaisten jumalien palvontapaikaksi. Juutalaiset nousivat kapinaan miehittäjiä vastaan. Kymmenen vuotta myöhemmin Syyrian armeija oli ajettu pois Jerusalemista, ja temppeli saatettiin jälleen vihkiä käyttöön.
Juutalaisen perinteen mukaan temppelin seitsenhaaraisessa kynttelikössä (menora, nykyisin Israelin vaakunatunnus) tuli aina palaa tuli. Nyt se oli päässyt sammumaan, eikä temppelistä löytynyt kuin pieni kannullinen siunattua öljyä. Hanukkana tapahtui kuitenkin ihme ja pieni öljymäärä riitti pitämään liekin kirkkaana kahdeksan päivää, kunnes öljyä saatiin lisää.
Hanukan vietto keskittyy suuressa määrin koteihin. Niissä on tapana sytyttää juhlan kunniaksi erityinen yhdeksänhaarainen kynttelikkö, hanukia. Ensimmäisenä päivänä sytytetään niin kutsuttu palvelijakynttilä ja yksi kynttilä. Ihmeen kasvamisen kunniaksi sytytetään jokaisena päivänä yksi kynttilä enemmän, kunnes kaikki kahdeksan varsinaista kynttilää hanukan viimeisenä päivänä valaisevat kotia.
