Kaikista juutalaisista pyhistä viikoittainen lepopäivä sapatti on tärkein. Se on pyhistä ainoa, joka mainitaan kymmenessä käskyssä.
Vaikka sapatti suomalaisessa viikkokalenterissa osuu lauantaihin, alkaa sapatin vietto jo perjantai-iltana. Tämä johtuu siitä, että juutalaisen kalenterin mukaan vuorokausi vaihtuu aina auringon laskiessa. Toorassa todetaan aina uuden päivän alkaessa: “Tuli ilta ja tuli aamu…” Sama käytäntö koskee kaikkia juutalaisia juhlapäiviä.
Kymmenessä käskyssä juutalaiset määrätään pyhittämään viikon seitsemäs päivä Herran sapattina muistoksi siitä, että myös Jumala vietti välipäivän luomistyönsä jälkeen. Tällöin juutalaisen tulee pidättäytyä kaikesta työstä. Kaikelle sapattina kielletyille toimille on yhteistä, että ne edellyttävät osaamista ja taitoa sekä luonnonvoimien hyväksikäyttöä.
Sapatin vietto jakaantuu tasan synagogan ja kodin välille. Kotona sytytetään ja siunataan sapattikynttilät juuri ennen sapatin alkua. Itse sapatti otetaan vastaan synagogassa, mutta sen juhlinta tapahtuu kodissa perhepiirissä syötävällä juhla-aterialla. Viikon tärkein jumalanpalvelus järjestetään joka lauantai-aamu synagogassa. Sen kohokohta on viikon Toora-jakson resitoiminen eli ääneen lukeminen ja siunaaminen osana jumalanpalvelusta.