Juutalaiset pyhät voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään: 1) raamatulliset pyhät eli sellaiset pyhät, jotka mainitaan jo juutalaisessa Raamatussa 2) historialliset pyhät eli sellaiset pyhät, joita on vietetty jo raamatulliseen aikaan, mutta joista ei ole mainintoja Raamatussa 3) uudet pyhät eli sellaiset pyhät, joita on ryhdytty viettämää vasta 1900-luvulla.
Pyhien ajankohdat määräytyvät juutalaisen kalenterin mukaa. Juutalainen kalenteri pohjautuu sekä kuu että aurinkovuoden pituuteen. Kalenterin pohja luotiin tuhatluvulla ennen nykyisen länsimaisen (kristillisen) ajanlaskun alkua. Tuolloin osattiin jo varsin tarkasti määritellä kuuvuoden pituus. Koska monet juutalaisista pyhistä ovat kaksoismerkityksisiä, joista toinen merkitys liittyi maanviljelykseen ja sadonkorjuuseen, tuli pyhät jollain tapaa juurruttaa oikeaan vuodenaikaan. Kuuvuosi on 10–11 vuorokautta aurinkovuotta lyhyempi, ja näin oltaisiin lopulta oltu tilanteessa, jossa sadonkorjuupyhää olisi vietettyä satoa istuttaessa. Niinpä juutalaisuudessa kalenteria korjataan aurinkovuoden suuntaan lisäämällä siihen 2–3 vuoden välein karkauskuukausi. Järjestelmä on niin tarkka, että sitä pitää edelleen tasata vielä yhdellä karkauskuukaudella reilun 300 vuoden välein. Edellä esitetty selittää sen, miksi juutalaiset pyhät liikkuvat verrattuna länsimaiseen kalenteriin. Juutalainen vuorokausi alkaa auringon laskiessa, ja näin esimerkiksi sapatin vietto jakautuu sekä perjantaille että lauantaille.
Juutalaisuuden pyhien vieton tavat voidaan ryhmitellä kahteen osaan: jumalanpalveluksiin ja kotona perheen ja suvun kanssa suoritettaviin menoihin. Päivittäinen rukoileminen on juutalaisille mitzva, uskonnollinen käsky. Varsinaiset jumalanpalvelukset juutalaisuudessa yleistyivät ensimmäisen temppelin tuhoa seuranneen Babylonian pakkosiirtolaisuuden myötä. Uskonnollinen laki halachasalli Jumalalle uhraamisen ainoastaan temppelissä. Uhria korvaamaan kehittyi jumalanpalveluskulttuuri, joka jatkui elinvoimaisena Juudeaan paluunkin jälkeen.
Arkisin juutalaisuuteen kuuluu kolme päivittäistä jumalanpalvelusta ja pyhäisin usein neljä. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että yhteisölliset rukoushetket ovat yksityisiä merkityksellisempiä. Arkisin juutalaisuuden palvelukset ovat: iltajumalanpalvelus ma’ariv, aamujumalanpalvelus shacharitsekä iltapäiväjumalanpalvelus mincha. Sapattina ja pyhinä järjestetään lisäksi ylimääräinen musaf-jumalanpalvelus.
Kotona vietettävissä menoissa kerrataan kunkin pyhän vieton syytä ja vietetään pyhää yhdessä perheen kanssa. Tämä tapahtuu usein ruokailun yhteydessä, mutta itse syöminen tarjoaa vain puitteet. Yhteisöllisyys on tärkeä osa moderniakin juutalaisuutta.Juhlaillallinen, se’uda, kestää kahdesta kolmeen tuntia. Se alkaa viinin ja leivän siunauksilla. Ortodoksijuutalaiset, joihin Suomenkin juutalaiset lasketaan kuuluviksi, lausuvat ne hepreaksi, kuten kaikki rukoukset. Sen jälkeen on kuhunkin pyhään liittyviä erikoissiunauksia. Juhla-aterialla syötävät ruokalajit vaihtelevat eri puolilla maailmaa. Suomessa syödään perinteisesti sellaisia ruokia, jotka ovat itäeurooppalaista alkuperää.