//Kristilliset juhlat

Kristilliset juhlat

Kristillisen pelastushistoriallisen kirkkovuoden eli niin sanotun Herran vuoden juhlien rinnalle kehittyi jo varhain kirkollisten muistopäivien kalenteri. Sen yhteydessä muisteltiin Raamatun ja kirkon historian henkilöitä sekä merkittäviksi koettuja tapahtumia.  Kun sanotaan ”kristilliset pyhät”, voidaan siis tarkoittaa kirkkovuoden juhlien lisäksi myös pyhiä henkilöitä. Suomessa yleinen nimipäivien juhlinta perustuu pyhimyskalenteriin. Siksi kalenteriin on otettu mukaan myös useita kristikunnan pyhien päiviä.

Vuosisatojen kuluessa pyhimyskalenteri ja pelastushistoriallinen kirkkovuosi ovat saaneet läntisessä ja itäisessä kirkossa joissakin kohdin toisistaan poikkeavia muotoja. Tässä kalenterissa itäistä kirkkoa edustaa Suomen ortodoksinen kirkko. Reformaation jälkeen katolisesta kirkosta irrottautunut kirkko on jakautunut useaksi haaraksi. Suomessa reformaation kirkkoja edustavat Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja useat niin kutsutun vapaan kristillisyyden yhteisöt, esimerkiksi Suomen vapaakirkko, baptistikirkot, metodistikirkko ja helluntaiseurakunnat. Suomen ekumeeninen neuvosto on Suomessa toimivien vanhojen ja uusien kirkkojen ja yhteisöjen yhteistyöelin. Suomen ekumeenisessa neuvostossa on sekä jäseniä, tarkkailijoita että kumppanuusjäseniä.

Juhlapyhät ja Herran juhlat katolisessa kirkossa

Katolisessa kirkossa liturgiset (jumalanpalvelukseen liittyvät) vietot jaetaan vieton arvon mukaan neljään kategoriaan: juhlapyhiin, juhliin, muistopäiviin ja vapaaehtoisiin muistopäiviin. Juhlapyhällä on vakiopäivä, eikä niitä yleensä koskaan siirretä. Useimmiten niillä on myös oma vigilia eli oma messu (ehtoollisjumalanpalvelus) aattoiltaa varten. Jotkut juhlapyhät ovat kanonisen oikeuden (katso selitys kappaleen alla) velvoittamina tai suosittelemina niin sanottuja velvoittavia juhlapyhiä, jolloin messuun osallistuminen on pakollista ilman hyvää syytä, kuten kaikkina sunnuntaina.

(Mikä on kanoninen oikeus? Kanoninen oikeus tarkoittaa muun muassa katolisessa, ortodoksisessa ja anglikaanisessa syntyneitä oikeusjärjestelmiä, jotka määrittelevät kirkon perusteet, sen ja muiden instituutioiden väliset suhteet ja sisäisen järjestyksen. Kanoninen oikeus on vanhin edelleen käytössä oleva lakijärjestelmä läntisessä maailmassa.)

Tähän kalenteriin on otettu sekä katolisen kirkon muistopäiviä että juhlapyhiä. Tärkeimmät 24 katolisen kirkon liturgista juhlaa on mainittu. Katolinen juhlapyhäkalenteri löytyy suomeksi täältä.

 

Muistopäiväkalenteri reformaation kirkoissa

Läntisen kirkon reformaatio karsi suurimman osan muistopäiväkalenteriin sisältyvistä pyhimysjuhlista, mikä näkyy Suomessa luterilaisen kirkon ja vielä enemmän vapaan kristillisyyden (Katso selitys tämän alaluvun lopusta!) juhlaperinteessä. Pelastushistoriallinen kirkkovuosi muodostaa kirkkovuoden perustan, niin kuin kaikissa vanhoissa kirkoissa: joulu, pääsiäinen ja helluntai merkitsevät vuoden.

Kirkon historian merkkihenkilöiden muistelemista ei kuitenkaan kokonaan hylätty luterilaisessakaan kirkossa. Yhdessä luterilaisen kirkon perustekstissä, Augsburgin tunnustuksessa kirjoitetaan: ”Me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan.” Apostolien ja evankelistojen päivät säilyivät kirkollisessa kalenterissamme vuoteen 1772. Pyhimysjuhlista merkittävin oli Pyhän Henrikin muistopäivä. Sen viettäminen jatkui pitkään Suomessa myös luterilaisessa kirkossa.

Vapaan kristillisyyden piirissä syntyy myös uusia juhlapäiviä, kuten esimerkiksi Jeesus-marssi, maailmanlaajuinen, jatkuvasti laajeneva kristittyjen yhteinen rukoustapahtuma. Tapahtuma sai alkunsa Iso-Britanniassa vuonna 1987, jolloin 15 000 kristittyä kokoontui Lontoon kaduille rukoilemaan. Tapahtuma levisi nopeasti muualle maailmaan. Vuonna 1997 siihen osallistui järjestäjien tiedon mukaan 40 miljoonaa kristittyä yli 170 maassa. Marssi järjestetään kesäkuussa aikavyöhykkeittäin eri puolilla maailmaa. Suomeen tapahtuma rantautui vuonna 1992. Aluksi marssittiin kesäkuussa muun maailman kanssa, mutta se osoittautui huonoksi ajankohdaksi muun muassa kesälomien vuoksi. Siksi marssipäiväksi on vakiintunut Suomessa vapunpäivä, jolloin ihmiset ovat muutenkin liikkeellä. Nykyisin marsseja järjestetään kymmenissä kaupungeissa, muun muassa Helsingissä, Tampereella, Joensuussa, Heinolassa ja Kokkolassa. Tähän kalenteriin ei ole merkitty suhteellisen nuoria tapahtumia, lainkaan niiden merkitystä väheksymättä.

Mitä on vapaa kristillisyys? Vapaiden kristillisten yhteisöjen sillanrakentajana toimii Suomen vapaakristillinen neuvosto (SVKN ry). Neuvosto perustettiin 1967, ja sen tarkoituksena on edistää jäsenyhteisöjen toimintaa ja yhteisymmärrystä sekä toimia niiden edunvalvojana. Neuvostoon kuuluvat Adventtikirkko, helluntaiherätys, Metodistikirkko, Pelastusarmeija ja Vapaakirkko. Järjestö edustaa vakiintuneita kristillisiä yhteisöjä, joilla on jo merkittävä historia maassamme.

Luterilainen kirkkovuosi

Luterilaisen kirkon ja sen seurakuntien jumalanpalveluselämä saa rytminsä ja sisältönsä kirkkovuodesta: joka sunnuntaille ja kirkolliselle juhlalle on omat raamatuntekstinsä ja rukouksensa.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuosikalenteri rakentuu läntisen kirkkovuosikalenterin mukaan joulun,pääsiäisen ja helluntain ympärille.

Kristilliset pyhäpäivät tarjoavat mahdollisuuden juhlaan perhe- ja ystäväpiiriä suuremmassa yhteisössä, sillä kristillinen kirkko yhdistää ihmiset maailmanlaajasti.

 

Ortodoksisen kirkon kirkkovuosi

Kirkkovuosi ortodoksisessa kirkossa alkaa syyskuun 1. päivänä ja kestää aina seuraavan kalenterivuoden elokuun viimeiseen päivään asti. Kirkkovuoden aloittaminen tuosta ajankohdasta (1.9.) on peräisin muinaisesta Bysantin valtakunnasta. Ortodoksisen kirkkovuoden keskeisin tapahtuma ja samalla koko ortodoksisen jumalanpalveluselämän keskus on kirkon suurin juhla, Kristuksen ylösnousemuksen juhla eli pääsiäinen.

Lisäksi kirkkovuoteen kuuluu kaksitoista suurta juhlaa, jotka on merkitty tähän kalenteriin, ja muutamia pienempiä juhlia. Pääasiassa kirkkovuoden suuret juhlat on omistettu joko Kristuksen tai Neitsyt Marian jonkin elämänvaiheen muistoksi. Poikkeuksen niihin tekee Ristin ylentämisen juhla 14.9. Juhlia edeltää niihin valmistava, pituudeltaan vaihteleva paastonaika.

 

2020-05-13T07:33:28+03:00